Katutanssin lajiesittely

teksti: Sanaz Hassani, Liisa Tirkkonen ja Johannes Hiltunen

Tanssitunnin rakenne

Tanssitunneilla harjoitellaan katutanssin tekniikoita, akrobaattisia temppuja sekä eri tyylisiä koreografioita. Lisäksi vahvistetaan kehoa lihaskuntoharjoituksilla, ja omaa tyyliä kehitellään freestylen eli improvisaation kautta. Jyväskylän Tanssiopistossa katutanssia ja sen eri alalajeja voi opiskella alkeista jatkotasolle asti. Eri ikäisille on omia ryhmiä aina 7 -vuotiaista aikuisiin asti. Tunnit suunnitellaan ikäryhmille sopiviksi.

Musiikki

Jokainen katutanssityyli hyödyntää musiikkia laajasti. Yleisimpiä musiikkigenrejä ovat hip hop, rap, r’n’b, house, funk, disco, reggae.

Katutanssin historia

Katutanssi on saanut alkunsa ihmisistä ja tapahtumista 1970-luvulla. Kehitykseen ovat vaikuttaneet ensimmäiset hip hop-tanssityylit. Afro- ja latinoamerikkalaiset loivat uprock- ja breaking-tyylit New Yorkissa ja Kalifornian afroamerikkalaisten parissa syntyivät locking, popping ja boogaloo, joita kutsutaan funk- tyyleiksi. Nämä tyylilajit eroavat selkeästi toisistaan, mutta yhteistä kaikille on musiikki, elämäntavat ja asenteet. Hip hop -tanssi tuli laajalti tunnetuksi kun ensimmäiset breaking, locking ja popping -tanssiryhmät (crew) perustettiin 1970-luvulla Yhdysvalloissa. Vaikutusvaltaisimpia ryhmiä olivat Rock Steady Crew, The Lockers, ja Electric Boogaloos. Hip hop -musiikki jatkoi kehitystään, jonka myötä syntyi erilaisia tapahtumia, klubeja ja sosiaalisia verkostoja. Kehitys toi tullessaan lisää ulottuvuuksia funk-tyyleihin. 1990-luvun villityksiin kuuluivat mm. running man, warm, cabbage patch ja roger rabbit. Tätä varhaisinta hip hop-tanssityyliä kutsutaan ”old school hip hopiksi”.

Toisin kuin baletti, nykytanssi ja vakiotanssit, jotka ovat opettajan johdolla tanssittavia lajeja tanssistudioissa, hip hop -tanssi on syntynyt vapaammin, alakulttuurien parissa kaduilla. Lajin tärkeimpiä eteenpäin viejiä ja tunnetuksi tekijöitä olivat mm. James Brown, DJ Kool Herc (break beatin luoja), Don Cornelius (TV:stä tuttu Soul Train) ja tanssiryhmät (crew). Edellä mainittujen myötä katutanssi levisi maailmanlaajuiseksi ilmiöksi.

Tyylilajit

HOUSE
House -tanssi on syntynyt klubeilla Chicagossa ja New Yorkissa 1970-luvulla housemusiikin mukana. Housen elementtejä ovat stepit (footwork), lattian käyttö (lofting) ja musiikkia myötäilevä kehon groove (jacking) . House on luonteeltaan improvisaatiopohjaista ja korostaa nopeaa, monimutkaista jalkatyötä yhdistettynä sujuvaan vartalon liikkeeseen.
POPPING
Popping on lähtöisin Amerikan länsirannikolta 1970- luvulta, jollon Kaliforniassa elettiin vahvassa funkmusiikin nosteessa. Tyylin vahvoja vaikuttajia ovat Boogaloo Sam ja Electric Boogaloos-ryhmä. Poppingille tyypillisiä liikkeitä ovat terävät ja sähköiset ”iskut” . Tämä vahva tanssityyli sisältää erilaisia tekniikoita, kuten waves, isolations, robot, pantomine elements, popping, locking, animation, electric shock, walking, puppet, ticking jne.
NEW STYLE
Katutanssin tyyli, jossa korostuu vahvasti tanssijan oma improvisointi musiikkiin, sekä oma persoonallinen tyyli. Tanssille tyypillisiä elementtejä ovat isolaatiot, groove, old school hip hop, hype, erilaiset lattiatekniikat. Tämä on modernisoidumpi versio hip hop -tanssista.
LOCKING
Locking on energinen tanssi, joka sisältää humoristisia elementtejä. Lockingia voidaan tanssia yksin, pareittain tai ryhmänä break-, hip hop- ja funkmusiikin tahdittamana. Tanssille on ominaista liikkeen lukitseminen liioiteltuihin asentoihin, kuten The Muscle Man, The Lock ja Point, sekä rytmikkäät askeleet, kuten Leo Walk, jossa liike on koko kehossa. Don Campbell kehitti The Lockin, ja kaikki The Lockers ryhmän jäsenet toivat omia liikkeitä tanssiin.
WAACKING
Waacking on 1970-luvulla Yhdysvaltojen länsirannikolla syntynyt tanssityyli. Se on saanut inspiraationsa vanhoista elokuvista ja perustuu kauniiseen, aistilliseen liikkumiseen, muistuttaen hetkittäin vanhaa disco- ja jazztanssia. Tanssiessa keho on kuin musiikin instrumentti, jota voi tulkita nopeilla käsiliikkeillä, vartalon groovella ja erilaisilla askelilla.
VOGUE
Voguing on tanssilaji, jota käytetään nykyisin mm. muotinäytöksissä. Se on syntynyt New Yorkin klubeilla 70–80 -luvun taitteessa ja saanut inspiraationsa muotikuvista ja malleista. Sitä voidaan kuvailla tanssiksi, jota tanssitaan kaksiulotteisesti kolmiulotteisessa tilassa ja pääosassa siinä ovat suorat linjat sekä vartalon kauniit asennot. Voguen neljä alalajia ovat new way, old way, vogue femme ja runway.
DANCEHALL
Dancehall on jamaikalainen tanssi- ja musiikkityyli. Tanssi on samalla rentoa, mutta voimakkaan fyysistä. Biisien rytmin ja lyriikoiden tulkinta kuuluu olennaisesti dancehalliin. Tanssista voidaan erottaa dancehall queen-style, joka on vain naisille tarkoitettu tyyli ja Jamaikalla pääasiassa miestanssijoiden tanssima dancehall. Dancehall kehittyy ja muuttaa muotoaan kaiken aikaa – artistit tekevät uusia biisejä ja tanssijat luovat uusia tansseja. Suosittuja dancehall-artisteja ovat mm. Elephant Man, Vybz Kartel, Mavado, Beenie Man ja Busy Signal.
BREAKING
on akrobaattinen tanssityyli, joka on syntynyt 70-luvun alussa New Yorkissa Etelä-Bronxin lähiöissä jenginuorten keskuudessa. Breikille ominaista on näyttävät liikkeet, lattiatason nopea jalkatyöskentely ja yhtäkkiset pysähtymiset, eli freezet. Itse breikkaavaa tanssijaa kutsutaan”b-boy”:ksi, tyttöjen tai naisien ollessa kyseessä käytetään myös nimitystä ”b-girl”. B-boy tulee sanoista break-, boogie-, tai bronx-boy. Musiikki jonka tahtiin tanssitaan on funk-musiikin lyömäsoitin/perkussio kohta ”breaks” tai ”break down”. Legendaarinen DJ Kool Herc oli ensimmäinen, joka keksi yhdistää vinyylien breaks kohtia pidemmiksi jolloin varsinainen tanssi alkoi muotoutua, sekä antoi nuorille tanssijoille kutsumanimen ”b-boy”. Bboying syntyi osana hip hop -kulttuuria DJ:n, MC:n ja Graffitin ohella.