Nykytanssin lajiesittely

teksti: Miia Elivuo

Nykytanssi on sateenvarjotermi, joka kattaa hyvin erityylisiä tanssisuuntauksia. Nykytanssi on yksi länsimaisen näyttämö- eli taidetanssin muodoista.

Kenelle?

Nykytanssi harrastuksena sopii kaikille, jotka ovat kiinnostuneita ilmaisemaan itseään kehollisesti, haluvat tutustua kehoonsa paremmin ja tavoittelevat kehon ja mielen saumattomampaa yhteistyötä.

Mitä nykytanssitunnilla tehdään?

Nykytanssitunneilla ei ole mitään yleistä määrättyä rakennetta, vaan se rakentuu jokaisen opettajan teknisten ja tyylillisten painotusten sekä opetusflosofian pohjalle. Usein tunti kuitenkin seuraa pääpiirteittäin monille tanssitunneille ominaista kaavaa, jossa lämmittelyn jälkeen tehdään teknisiä harjoitteita keskilattialla, sen jälkeen tilassa liikkuvia liikesarjoja ja lopuksi usein ilmaisua korostava loppusarja. Tunteihin voi sisältyä myös lihakunto -ja liikkuvuusharjoitteita sekä improvisaatiota.

Nykytanssin tekniikka

Nykytanssin tekniikka perustuu osaksi klassisen baletin liikesanastoon, esimerkiksi monissa raajojen asennoissa sekä jalkojen harjaus- ja heittoliikkeissä on samankaltaisuutta. Toisaalta nykytanssin estetiikka eroaa monessa suhteessa klassisista ihanteista. Ehkä selkeimmin tämä näkyy keveyden illuusion hylkäämisenä sekä tanssijan yksilöllisen liikkumistavan korostamisena. Pyrkimys painovoiman energiatehokkaaseen hyödyntämiseen näkyy nykytanssille ominaisten keinuvien swing-liikkeiden käyttönä. Teknisissä harjoitteissa korostetaan keskivartalon sekä raajojen anatomisesti oikeiden linjausten tiedostamista ja vaivatonta käyttöä. Nykytanssissa tutkitaan kehon luontaisia mahdollisuuksia ja etsitään erilaisia tapoja liikkua. Tärkeäksi osaksi monien nykytanssiopettajien tunteja ovat muodostuneet lattiatasossa tehtävät liikesarjat, jolloin kehon tukipintana voi olla mikä tahansa osa kehosta. Tavoitteena on tanssija, joka tiedostaa oman yksilöllisen kehonsa täyden potentiaalin ja kykenee ilmaisemaan hyvinkin erilaisia liikelaatuja ja -tapoja.

Nykytanssin filosofia

Nykytanssin perusajatuksena on nykyhetkessä pysyminen, joten se on alati muutoksessa niin teknisesti, esteettisesti kuin ideologisestikin. Jo modernin murroksessa 1900-luvun taitteessa syntynyt ajatus klassisen tanssin kehoideaalin hylkäämisestä on viime vuosina vain vahvistunut. Kaikenlaiset kehot voivat harjoitella ja esittää nykytanssia ja tunneilla sekä esityksissä pyritään monesti yksilölliseen ja persoonalliseen liikkumisen tapaan. Tästä syystä erilaiset improvisaatioharjoitteet ovat usein tärkeä osa nykytanssituntia. Nykytanssin harjoittamiseen kuuluu oleellisesti kehon ja mielen yhteyden etsiminen. Yhteyttä vahvistetaan esimerkiksi eri kehoterapiametodien (Pilates, jooga, Feldekreis) ajatuksia hyödyntämällä sekä korostamalla näköaistin kautta saadun informaation lisäksi myös muiden aistien viestejä kehon asennosta ja liikeestä. Usein nykytanssitunnilla tarkastellaankin sitä miltä liike tuntuu ennen kuin mietitään miltä
se näyttää. Filosofinen pohdinta näkyy myös monien nykytanssiteosten tematiikassa. Niin koreografit, tanssijat kuin yleisökin haastavat itsensä pohtimaan, mitä on tanssi ja mitkä ovat sen rajat.

Nykytanssin historiaa ja edeltäjiä

Nykytanssiperinteeseen johtaneen kehityksen voi katsoa alkaneen 1900-luvun alussa, jolloin muidenkin länsimaisten taiteenlajien piirissä tapahtui suuria muutoksia ja ”vallankumouksia”. Kaikissa taiteenlajeissa hylättiin klassiset periaatteet hyvin radikaalilla tavalla. Tanssissa muutoksen ikoniksi nousi paljasjaloin tanssinut Isadora Duncan, jonka teknisistä vaatimuksista vapaita improvisoituja esityksiä pohjustivat mm. ajatukset naisten vapautumisesta sekä luonnollisesta ja terveellisestä liikkeestä. Monet varhaiset vapaan tanssin muodot korostivat kehosta lähtevää aitoa tunneilmaisua. Saksassa kehittynyt ekspressiivinen tanssi vaikutti suuresti myös suomalaiseen 1900-luvun alkupuolen vapaan tanssin perinteeseen. Toisen maailmasodan jälkeen kehityksenpainopiste siirtyi Euroopasta Yhdysvaltoihin. Siellä muodostui moderniksi tanssiksi nimetty tyylisuunta, joka pohjautuu aikakauden johtavien koreografien ja opettajien kehittelemiin järjestelmällisiin tekniikoihin. Näiden tekniikoiden (esim. Graham, Cunningham ja Limón) vaikutus on edelleen nähtävissä monien nykytanssiopettajien liikesanastossa. 1960-luvulla kehityi postmodernin tanssin suuntaus, jossa korostuivat erilaiset liikekokeilut, arkiliikkeen hyödyntäminen sekä epätavallisten esitystilojen käyttö. 1980-luvulta lähtien nykytanssin kehitys on ollut taas voimakasta myös Euroopassa. Trendinä on ollut mitä moninaisempien vaikutteiden saaminen sekä ulkoeurooppalaisista liikkumisen muodoista (esim. kamppailulajit, etniset tanssilajit ja japanilainen buto) sekä muista taidemuodoista. Tekniikassa ovat korostuneet rentoutta korostavat releasetekniikat, kehoterapiamenetelmät sekä luonnollisen liikkeen etsiminen. Nykytanssi on osittaisesta vastakkainasettelusta huolimatta ollut koko kehityskaarensa ajan vuoropuhelussa klassisen baletin kanssa, ja baletin ja nykytanssin vaikutteita yhdistelevät taidetanssin suuntaukset ovat tälläkin hetkellä hyvin suosittuja. Suomeen modernin tanssin vaikutteet saapuivat 1960-luvulla pysyen pitkään melko marginaalisina. Vasta 1980-luvulla alkoi todellinen nykytanssibuumi, joka on säilynyt näihin päiviin asti. Suomalaisen nykytanssin omaperäisyyttä arvostetaan ja monet suomalaiset koreografit ovat kysyttyjä maailmalla.

Nykytanssi ammatiksi

Nykytanssin moninaisuuden ansiosta ammattilaisuuteen voi yltää sekä pienestä pitäen tanssia harrastaneet, että vasta aikuisiän kynnyksellä aloittaneet. Suomessa ammattikoulutus alkoi 1983, ja sen jälkeen tarjonta on laajentunut todella monipuoliseksi. Tarjolla on toisen asteen tanssijan ammattitutkintoja, tanssinopettajaopintoja ammattikorkeakouluissa sekä yliopistotasoisia opintoja Teatterikorkeakoulussa, jossa voi edetä vaikka tohtoriksi asti. Myös monet eurooppalaiset koulut ovat suosittuja suomalaisten opiskelijoiden keskuudessa. Varsinkin Ruotsissa, Englannissa, Belgiassa ja Hollannissa on opiskellut monia suomalaisia tanssin ammattilaisia.

Missä voi nähdä nykytanssia?

Nykytanssiesitysten skaala on laaja, ne voivat olla mitä tahansa katutapahtumassa esitetyn yhden tanssijan performanssin ja suuren ryhmän teatterispektaakkelin väliltä. Eniten nykytanssia näkee pääkaupunkiseudulla, mutta myös muissa kaupungeissa on paljon toimintaa. Suomen monet tanssifestivaalit ovat nykytanssin näyteikkunoita, joissa voi usein nähdä laajan kattauksen ajankohtaisimmasta tarjonnasta. Jyväskylässä nykytanssia näkee Tanssin Aika -festivaalilla, Jyväskylän Kesässä, sekä yksittäisissä näytöksissä ympäri vuoden.

Nykytanssin sanastoa

• arch  – rintarangan kohotettu taaksetaivutus  
• aukikierto – jalkojen linjaus niin, että jalkaterät osoittavat ulospäin. Aukikierto tapahtuu lonkkanivelistä kunkin henkilökohtaisen liikelaajuuden mukaan
• base (pohja) – nostaja, nostamisen osapuoli, joka kannattelee lentäjää
• contraction (koonto) – rangan voimakas, lantion alueelta lähtevä pyöristys
• counterbalance – vastapaino
• curves (kurvit) – rangan pyöristys eteen tai taivutus sivulle
• dynamiikka – liikkeen vuorovaikutus voiman- ja ajankäytön kanssa 
• flatback – lantiosta eteenpäin taivutettu suora selkä
• flyer (lentäjä) – nostettava, nostamisen osapuoli, jota nostaja kannattelee
• fraseeraus – tanssijan (persoonallinen) tapa jäsentää ja tulkita liikemateriaalia 
• hinge – taaksepäin nojaus
• improvisaatio – tanssijan oma, vapaa liike, joka tapahtuu hetkessä, suunnittelematta 
• initiaatio – liikkeen lähtöpiste, mistä liike lähtee
• kinesfääri – tilallinen alue, jonka reunoihin tanssija ulottuu raajoillaan 
• kompositio – liikesommitelma, liikeharjoitelma, liikkeen luomisen prosessi 
• kontakti-improvisaatio – tanssin postmodernilla kaudella kehittynyt uuden tanssin muoto, jossa tanssijat pitävät yllä kontaktia eri ruumiinosien välityksellä  ja vaikuttavat toistensa liikkeisiin ja asentoihin vapaasti vaihtelemalla painon jakautumista ja kontaktipintoja
• liikefraasi – lyhyt koreografinen katkelma, jolla on intentio sekä alun ja lopun tuntu
• liiketutkimus – improvisatorista liikkumista itselle, sisäänpäin, ei johda lopputulokseen, ei-esityksellinen
• linjaus (alignement) – kehon fysiologisesti tiedostettu asento niin, että liikkuminen on turvallista ja tehokasta
• maadoittuminen – kehon painon ja lattiakontaktin tiedostaminen
• momentti (momentum) – liikemäärä, liikeimpulssia ylläpitävä voima
• motiivi – toistuva liike-elementti, joka on merkityksellinen teoksen teeman tai rakenteen kannalta
• off-balance – kehon painopisteen siirtäminen pois tasapainosta kohti kaatumista
• parallel – jalkojen linjaus niin, että jalkaterät ovat suoraan eteenpäin 
• partnering – kehollinen parityöskentely
• rebound – kimpoava, ponnahtava liike
• release (päästö) – lihasjännitteen vapautuminen
• score – esityksen, koreografian tai improvisaation rakenne, tehtävä, käsikirjoitus
• somatiikka – kehon ja liikkeen tutkimista ja aistimista sisältäpäin, keskiössä kehon sisäinen kokemus itsestä ja liikkeestä
• swing – painovoimaa hyödyntävä heilurimainen liike
• torso – keskivartalo, hartioiden ja lantion rajaama alue
• yielding – myötääminen, aktiivisuus kontaktipintaa tai partneria kohtaan